TÄYDELLISYYDEN ILLUUSIO ELI KATASTROFAALINEN KIITOSPÄIVÄ ITÄVALTALAISEEN TAPAAN

Tiistain lukupiirin käsittelyssä Satu Taskisen Täydellinen paisti

 kansi                                      naamaTeos, 2011                                                                                               Satu Taskinen

Lukupiiriläiset taisivat yllättyä aika lailla joululomalukemiseksi annetun lukupiirikirjan sisällöstä. Siltä ainakin vuoden ensimmäisen kokoontumisen kommentit kuulostivat. Kieltämättä olimme kaikki asennoituneet uppoamaan humoristiseen ja hieman kevyempään teokseen, joka ehkä saisi meidät irrottautumaan jouluhumusta, mahdollisista juhlavalmisteluista – ja kenties pyhien tulevista sukukokoontumisista. Mutta toisin kävi!

Kirjailija johdatti lukupiiriryhmän pyörryttävällä tajunnanvirralla kulttuurierojen, suorituspaineiden ja itävaltalaisuuden syövereihin. Taskisen kauhun sävyillä maalailema yhden päivän romaani kiitospäivän vietosta Wienissä sai samaistumaan, kauhistumaan ja toivomaan päähenkilölle Tarulle jonkinlaista pikaista helpotusta. Mutta jälleen kerran – toisin kävi!

Suomalainen Taru asuu ja työskentelee Wienissä. Hän haluaa järjestää miehensä suvulle täydellisen kiitospäivän aterian sianpaisteineen, knöödeleineen, juomineen. Paistin valmistuksenkin tulee kulkea vain tiettyä reittiä, jotta korvaamattomat aromit eivät katoa. Taru saa suggeroitua itsensä päivän aikana kymmeniin paniikkikohtauksiin. Lukijakin huomaa sydämensä lyöntitiheyden nousevan.

kaupunki

Wien, Itävalta

Miehen perhe on hirviömäinen ja tyytymätön kaikkeen. Tyytymättömin taitaa kuitenkin olla Taru. Hän ei anna itselleen piiruakaan armoa kun asiat alkavat suistua kohti katastrofaalista loppuaan.

Osa lukupiiriläisistä oli ihmeissään: miksi tällainen hässäkkä paistin ja sukuvierailun takia? ”Neuroottisuutta ja ylireagointia, tuskaista luettavaa ja aivan liian pitkästi kerrottu.”

Osa lukupiiriläisistä ymmärsi nuoren naisen hädän, onnistumisen pakon ja kulttuurierojen luoman hullunkurisuuden. Kirjan hypnoottista kieltä kiiteltiin.

ruoka

Selchfleisch-Knödel

Kirjassa oli myös huumoria ja erityisesti pidettiin siitä, miten tarinan henkilöt, merkitykset ja yksityiskohdat avautuivat vaivihkaa lukijalle tarinan edetessä.

Kirjan loppu sai jokaisen piiriläisen kavahtamaan ja ihmettelemään. Hyvä kirja jättää kysymyksiä jälkeensä. Koetimme vastailla toistemme ihmettelyihin ja huomasimme miten nerokkaasti tekstiin oli upotettu ajankohtaisia elämän ja yhteiskunnan ilmiöitä työttömyydestä syrjäytymiseen, maahanmuutosta juurettomuuteen.

Kevyttä lomalukemista? No ei ehkä sittenkään!

Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2011.

Lukupiiriterveisin Satu

Kirjailija Satu Taskinen haastattelussa Prosak-proosaklubilla

 

 

 

 

 

 

 

 

TALVITERVEISET TIISTAIN LUKUPIIRISTÄ…JOULURAUHAA JA LUMIA ODOTELLESSA…

jul1

Kirjasyksy alkoi vilkkaasti kirjaston lukupiireissä jo elokuussa, kun keskiviikon iltalukupiiri muutti kokoontumisaikojaan.

Tiistain päivälukupiiri on kokoontunut entiseen malliin tutulla porukalla syyskuusta lähtien. Vuoden viimeinen tapaaminen vietettiin Andrei Makinen. ”Ikuisen rakkauden kosketuksia” pohtiessa, tunnelmallisesti katetun kahvipöydän herkkujen äärellä. Kynttilät paloivat ja glögiäkin tarjottiin lämmikkeeksi.

Syksyä ovat siivittäneet Turun ja Helsingin kirjamessut ja Nobelin kirjallisuuspalkinto, jonka voitti ranskalainen Patrick Modiano. Finlandia-palkinnon voitti Jussi Valtonen teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät .

Tiistain lukupiirissä luettiin syksyn aikana vanhempaa ja uudempaa klassikkoa, kaksi nobelistiakin oli mukana. Ensimmäinen lukupiirikirja oli Amos Ozin Älä kysy yöltä, jossa päästiin kurkistamaan israelilaisen pikkukylän arkeen ja ihmissuhteiden kiemuroihin. Kuvailu kirjasta löytyy Lenan syyskuun lukupiiriläinen bloggaa –kirjoituksesta.

Vappuliisa alusti lokakuun kokoontumisen, jossa käsiteltiin superklassikko, Anton Tsehovin Vanja-eno. Se on ollut syksyn näytelmätapaus ja esitetty eri versioina sekä Kaupungin teatterissa että Kansallisteatterissa. Vanja-eno johdatti meidät Venäjän maaseudulle pisihuviloiden, samovaarien, kiihkeiden tunteiden, epätoivoisten rakkauksien mutta myös yllättävästi ajankohtaisten aiheiden äärelle. Näytelmän lääkäri puhuu luonnon ja metsien säästämisen puolesta. Yhdessä pohdimme, oliko näytelmä tragediaa vai komediaa, kenties tragikomediaa? Muistelimme myös kaikkia niitä Vanja-enon näytelmäversioita, joita vuosien saatossa olemme nähneet. Uppouduimme Vanjan maailmaan korviamme myöten.

talo

Marraskuussa Eevan alustamana lukupiirikirjana luettiin John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla. Kalifornialaisessa pikkukaupungissa Cannery Row´n laitapuolen asukkaat järjestävät juhlaa pidetylle tohtori Mackille. Juhlajärjestelyt eivät mene aivan suunnitelmien mukaan ja tarinassa on monta farssimaista kiemuraa – mutta kun juhlat viimein järjestetään, ne hullaannuttavat koko kaupungin.

Lukupiiriläiset luokittelivat teoksen ”hyvän mielen kirjaksi” ja siitä pidettiin kautta linjan. Eero toi kuitenkin mukaan myös toisenlaisen katsantokannan ja osoitti, että kirjan teksti saattoi paikoitellen olla jonninjoutavaa haastelua, eikä juonesta oikeastaan ollut tietoakaan. Totta sekin, juoni kirjassa on köykäinen ja mysteeri jää elämään – mitä Steinbeck tällä kirjalla lopulta halusi sanoa?

canary

Joulukuun kirjan, Andrei Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia, alusti Eero, joka kertoi kirjailijasta ja oman näkemyksensä kirjan episodimaisista rakkauskertomuksista. Ryhmän mielipiteissä oli suurta hajontaa. Yhteisesti olimme sitä mieltä, että kirjan teksti on kertakaikkisen hyvää mutta aiheen käsittely sai pohtimaan monia seikkoja. Olivatko rakkauden kosketukset aitoja vai platonisia, kuka oli kertoja ja pysyikö hän läpi kirjan samana? Olivatko tarinat pinnallisia vai syvällisiä? Entä rakastaako Ranskassa asuva venäläissyntyinen kirjailija entistä kotimaataan intohimoisesti kaikesta kritiikistään huolimatta? Ikävöikö? Jopa kirjan kansi sai miettimään millaisesta rakkaudesta Makine kirjoittaa – jo parhaat päivät nähneestä, hieman sairaasta, aidosta vai liioitellusta? Teksti sisälsi myös monia pieniä helmiä, joista sai hyvän olon ailahduksia.

kansi

Yhtä kaikki, edessä on uusi vuosi ja uudet kirjat. Minä ehdotan joulupyhiin hiljentymiskirjaksi Michael Cunninghamin uusinta teosta Lumikuningatar (Gummerus, 2014). Sen kansi saa ikävöimään oikeaa talvea, sen tarina herättää monia kysymyksiä, niin kuin hyvä kirja aina tekee. Tarina kertoo veljeksistä, rakkaudesta, kuolemasta, perhesalaisuuksista ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta taustanaan talvinen New York. Kirjassa pohditaan myös outoa valoilmiötä, jonka yksi päähenkilöistä näkee talvisella taivaalla.

kansi2

Toivotankin kaikille asiakkaillemme kirjaston lukupiirin vetäjien puolesta oikein valoisaa joulumieltä ja rauhoittavaa joulun aikaa.

Jos kuitenkin mielii kinkun sulatteluun jotain kevyempää tai peräti humoristista joulukirjaa, suosittelen tarttumaan Satu Taskisen Täydelliseen paistiin (Teos, 2011). Se on sitä paitsi tiistain lukupiirin tammikuun kirja ja odottaa jo yöpöydällä.

kansi3

Valoisaa ja hauskaa joulua!

Satu Vähämaa