Lukupiiriläinen bloggaa : Terveiset Pariisista

 

Joulukuun lukupiirikirjana oli Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen yhteisteos Nainen parvekkeella.

Eppu Nuotio on tunnettu kirjailija: lastenkirjoja, näytelmiä, romaaneja. Hän on saanut useita palkintoja töistään, asuu nykyisin Berliinissä.

Pirkko Soininen on runoilija, toimittaja ja blokkaaja, ja asuu Turussa.

Nainen parvekkeella keskittyy Albert Edelfeltin teokseen La Parisienne ja sen luonnoksiin. Kirjassa etsitään alkuperäisteosta ja luonnoksia jotka ovat Pariisissa.

Kuva: Bukowskis La Parisienne

Kirjan päähenkilöinä ovat Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta ja ulkoministeriöstä eläkkeellä oleva A.S. Joenmaa. Myös Joenmaan poika Tuomas ja takautuvasti esillä oleva portinvartijan vaimo Hortense Mullins ovat vahvasti läsnä.

Salome Virta on saanut tehtäväkseen etsiä La Parisienne-teoksen omistajan sekä matkustaa Pariisiin etsimään luonnoksia. Selviää että A.S. Joenmaa omistaa teoksen ja hän ja Salome alkavat vaihtaa sähköposteja maalauksen ja luonnosten osalta. Kirja etenee vauhdikkaasti luonnoksia etsien ja hankaluuksia tulee matkan varrella. Luonnokset löytyvät ja ne dokumentoidaan, näin juoni sitten jatkuu.

Pariisin taloja

Takautuvasti asetutaan Pariisiin vuonna 1883 Albert Edelfeltiin portinvartijan vaimon Hortensen kautta. Hortense on lämminhenkinen ja nokkela ajatuksissaan.

Nainen parvekkeella on tehty kirjeenvaihdon muotoon ja väkisinkin tulee pohtineeksi kumpi tekijöistä on Salome Virta, kumpi A.S. Joenmaa. Kirja on tehty siten, että Eppu Nuotio on asunut koko ajan Berliinissä ja Pirkko Soininen Turussa ja he ovat lähettäneet toisilleen tekstejä ilman tapaamisia. Aluksi ilmeisesti Salome oli Eppu Nuotio mutta kirjan edetessä he muuntelivat tekstejä niin, ettei yksikään luku ole vain toisen tekemä.

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen

Nainen parvekkeella on kevyt ja nopealukuinen mutta kuitenkin kielellisesti loistava ja mukaansa tempaava kirja. Sitä on vaikea lokeroida: kaunokirjallinen, dekkari, viihde, ehkä vähän kaikkea. Oikein loistava lomakirja, saa rentoutumaan ja nauttimaan.

Oli virkistävä valinta syyskauden päätteeksi.

Lukupiiriläisten mielipiteitä kirja jakoi paljon. Toiset pitivät keveydestä, toiset pitivät kirjaa liiankin kevyenä. Vilkas keskustelu saatiin jälleen aikaan ja glögi lämmitti mukavasti.

Kiitos Satu ja lukupiiriystävät!

Alli

Lukupiiriläiset sekä kirjaston väki haluavat toivottaa kaikille mitä ihaninta ja mieltä rauhoittavaa joulun aikaa sekä upeaa uutta ”luku-vuotta” 2018!

Linkit:

Eppu Nuotio Wikipedia

Pirkko Soininen kotisivut ja blogi

Nainen parvekkeella Helmet

 

 

Näkymättömästä näkyvää

Teimme muutama viikko sitten tutustumisretken Turun uuteen pääkirjastoon. Pidin kirjastosta kovasti, uusi rakennus on kaunis ja valoisa, vanha, arvokas ja hillitty. Kirjaston uudisrakennuksessa sijaitsevat lasten ja nuorten osasto sekä tieto-osasto. Vanhalla puolella on taideosasto, josta löytyy kirjallisuus, taide ja musiikki.

Vanha puoliTurun pääkirjastossa aineisto on järjestetty aiheen mukaan. Esimerkiksi kaikki yhteiskuntaan liittyvät kirjat, lehdet, tietoäänikirjat ja cd-romit löytyvät samalta alueelta. Perinteisestihän kirjastoissa – ja niin meilläkin – aineisto järjestetään aineistolajin mukaan, jolloin yhteiskuntaa käsittelevät lehdet löytyvät sieltä mistä muutkin lehdet ja yhteiskunta-aiheiset cd-romit puolestaan sijaitsevat cd-romhyllyssä.

Vaikka tämä aineiston aiheenmukainen järjestäminen onkin kirjastomaailmassa uutta, suuremman vaikutuksen minuun teki Turun pääkirjaston lukusalonki. Lukusalonkihyllyssä oli suosituimpia ja varatuimpia kaunokirjoja, kuten esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus. Kaikissa lukusalongin kirjoissa oli iso Ei lainata -tarra. Kun Oksasen Puhdistuksesta on monen kuukauden jonot, sitä voi aina mennä lukemaan Turun pääkirjaston vanhaan kirjastotaloon.

Olen miettinyt Turun kirjaston lukusalonkia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että idea on antiikkinen, onhan nykyinen kirjastojärjestelmä saanut alkunsa lukusaleista. Toisaalta on totta, että osa kirjaston kokoelmasta on näkymätöntä: uutuudet ovat kuukausitolkulla kierrossa, eikä ainuttakaan kappaletta ole hyllyssä niin kauan kun niistä on varausjonoa. Tilannetta helpottamaan on toki perustettu Bestseller-kokoelma, mutta ei suosituimpia kirjoja sielläkään juuri näy. Lukusalonki tekisi kokoelman näkymätöntä osaa näkyväksi.

Millainen lukusalonki olisi houkutteleva? Kirjojen on oltava kiinnostavia, se on selvä, mutta mitä muuta? Itse haluaisin lukea tilassa, joka olisi valoisa ja rauhallinen ja jossa olisi mukavat, löhöämään kutsuvat istuimet. Kupillinen hyvää maitokahvia tekisi lukukokemuksesta täydellisen!

Sanna